Aloitin työskentelyn Wonderland Work -yhteistyöskentelytilassa vuosi sitten. Se oli hyvä päätös.

• Moi! Miten kesäloma meni?

• Hei, sinuakin näkee! Miten kesä on mennyt?

Siinä on kysymyksiä, jotka ovat ihan tavallisia suomalaisilla työpaikoilla. Monesti ne ovat small talkia, jota vastaanottaja ei jää pahemmin pohtimaan. Mutta kysymysten vastaanottajalle ne ovat ystävällinen ele. Tärkeä osoitus, että loman ajan poissaolo on huomattu.

Ne kertovat, että yksinäistä free lancer -työtä tekevä ei ole yksin – eikä yksinäinen.

Tiedän, mistä kirjoitan, sillä kirjoitan omasta kokemuksestani.

Sain kuulla nuo kysymykset elokuussa 2019 Wonderlandissa. Kuulun kalustoon. Olen osa Wonderlandin co-workingin, Wonderland Workin jengiä.

JUURI TÄTÄ FIILISTÄ lähdin hakemaan Wonderlandin jäsenyyden hankkiessani vuosi sitten elokuussa 2018. 

Olin työskennellyt kotona, siis kirjoitustöiden osalta. Aineiston hankkiminen, kuten haastattelujen tekeminen, asiakkaiden kohtaaminen, sisältöpalaverit, raportoitavat tapahtumat kuten esimerkiksi konsertit olivat tietysti pakottaneet ryhdistäytymään. Kampaamaan tukan ja lähtemään ulos kotiovesta.

Mutta kynnys aloittaa kirjoittaminen kotona oli työvuosien karttuessa jostain syystä noussut. Ilman giljotiinin lailla pään yläpuolella kieppuvaa deadlinea ei hommiin kotona meinannut ryhtyä millään. Aina löytyi astianpesukone täytettäväksi, joku jollain tavalla työasian tiedonhauksi naamioitava nettiuutisen lukeminen – tai samalla tekosyyllä sosiaalisessa mediassa haahuilua.

Ja kaiken lisäksi kotona tajusi olevansa yksin. Kun muu perhe aamulla häipyi töihin ja kouluun, oli periaatteessa hyvä mahdollisuus keskittyä kirjoittamiseen.

Mutta samalla toivoi, että olisi joku tyyppi tai joitakin tyyppejä, joiden kanssa vaihtaa kahvikoneella pari sanaa. Olisipa edes se työpaikan kahvikone – työthän nyt ovat yksittäisinä tilauksina siellä täällä.

WONDERLANDIN KAHVIKONEELLE voisin kirjoittaa runon, jos olisin runoilija. Se jääköön – ainakin toistaiseksi.

Wonderlandista ihmiset hakevat varmasti eri asioita. On muutaman työntekijän yrityksiä, joilla on yhteisö omasta takaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että monessa tapauksessa nämäkin työntekijät tuulettavat ilmapiiriään liittoutuen ainakin kahvikonekeskustelun verran muiden wonderlandilaisten kanssa.

Tietysti oman runon ansaitsisi myös ja erityisesti henkilökunta, jonka keskeytymätön hyväntuulisuus ja taito pitää toimistorutiineissa tarvittavat pyörät pyörimässä tekemättä mistään printterin säätämisestä isompaa numeroa, on todellinen Wonderlandin Ihme. Okei, töitänsähän he tekevät, mutta ilmeisesti siinä yhteisössä ei naamaa väännetä mutruun lainkaan – ja tämä asenne leviää myös meihin omia kekojamme rakentaviin työmuurahaisiin, tällaisiin yksittäisiin korrenkantajiinkin.

Ja tätä en olisi osannut arvata, mutta Wonderlandia kiitän myös siitä, että työteho ihan kotioloissakin on parantunut. Kun on vaihtoehto lähteä Wonderlandiin, virtaa riittää kintaaseen joskus ihan keittiönpöydän ääressä kirjoittaessa. Olen varma, että tilanne ei olisi sama ilman Wonderlandia.

Mutta joogan takia on näinä kotipäivinäkin päivinä hakeuduttava Wonderlandiin, jos Reetan tunti niihin päiviin osuu.

Namaste!

Pasi Kostiainen

Kirjoittaja on Wonderlandissa työskentelevä vapaa kirjoittaja ja valokuvaaja, joka työskentelee toimittajana, tietokirjailijana, käsikirjoittajana, viestintäyrittäjänä sekä valokuvaajana ja kuvajournalistina.